Luulin etten ollut löytänyt lsd puoluetta, mutta se on vihreät.
Koko keikan ajattelin pyskedeelisiä tissejä ja perseitä, ja tunsin vaikuttavani.
Eero Raittinen oli tosi kova tyyppi.
Muutenkin lavalla olivat melkein kaikki, jotka ovat vastuussa siitä, että täällä on hauskaa.
Rahamiehet kusivat asioita. Meille tulee talousongelma… äänestetään nyt semmoisia, jotka ymmärtävät, että rahalla ostetaan hauskuutta, eikä hauskuudella rahaa.
Koska maailma koostuu hauskuudesta ja raha on vertauskuva.
Raha on vertauskuva vaikka pihville, joka sinun täytyy syödä elääksesi.
Mutta pihvin syöminen on hauskaa, maksoi se tai ei.
Siksi ns. rahamiehet ovat pervertikkoja, ja heidän äänestäminen johtaa siihen, että raha on vähemmän.
He ovat perrvertikkoja.
Mutta jos meille tulee joskus super talouskasvu alá 50-luku, niin sitten voi äänestää rahamiehiä.
Ainoa vaan että Suomi jälleenrakennettiin just joskus 50-luvusta alkaen. Ja, no, porukkahan äänesti demareita silloin.
Silloinkin kun me ollaan saatu eniten rahaa ja hyvinvointia me ollaan äänestetty ei-rahamiehiä.
Paradoxi pate persereikäänsä puristi! Ja kun pate kuoli, hänen perseensä pilaantui mutta reikä keskeltä ei.
Reiästä tuli muumio.
Ja nyt me voidaan ratkaista, onko vihreät lsd puolue
Koska jos lsd puolue ei voi koskaan hävitä, ja vihreät ei saa Haavistosta pressaa, niin vihreät ei ole lsd puolue.
Mutta jos puolue vetää tällaisen setin, josta syntyy sellainen keikka että Ultra Bra vetää hyvän setin!, ja myös voittaa, niin sellainen puolue ei voi olla mikään muu kuin lsd puolue!
Tämä ei ole mikään julistus vaan se asia on jo niin.






Hieno juttu tuo tukikonsertti sen perusteella, mitä olen siitä kuullut. Kiva kun Olli-veljesikin palasi porukan kanssa lavalle tsemppaamaan parasta ehdokasta. Hyvä kulkee näemmä teillä verissä.
Itse näen vihreiden erääksi suureksi ongelmaksi nykyään sen, kuinka suvaitsemattomasti he hyökkäilevät vähän väliä suvaitsemattomuuden kimppuun. Eihän tämä ole vielä kelvolliselle tasolle yltävää vapaamielisyyttä. Vähän samaa tässä siis sanon, mitä sinäkin olet joskus toitottanut pidemmälti ja voimallisemmin. Pekka Haavisto kuitenkin näyttää minusta vihdoin ylittäneen tämän vihreiden epäliberalismin ja pystyvän siksi keskustelemaan sopuisasti ja rakentavasti hyvinkin ennakkoluuloisten, järkevien tai vähemmän järkevien, ja liioitellun kärkevääkin kieltä käyttävien ihmisten kanssa, jotka ajavat pohjimmiltaan yhtä yksioikoista maailmankatsomusta kuin suuri osa ”liberaaleista vihreistä”, vain yksioikoista eri vivahteella.
Kuvaava esimerkki: Siskoni arvomaailma on täysin erilainen kuin Haaviston tai minun. On lähes varmaa, että jos minä olen jostain poliittisesta kysymyksestä jotain mieltä, hänen näkemyksensä on juuri päinvastainen. Eilen hänkin äänesti silti Haavistoa! Vaikka hän on melkein kaikessa eri mieltä hänen kanssaan. Huh huh, miten Pekka tämän tekee? Miten hän loihtii pahimmat vihamiehensä ja -naisensa puolelleen? Onko hän ehkä sittenkin joku demoni, joka jotenkin lumoaa meidät kaikki äänestämään itseään ja kasvattaa pukinkavionsa ja sarvensa vasta virkaan astuessaan?
No, mitä väliä. Hyvä Pekka, olit sitten hirviö Tuonelasta tai se hyvä jätkä, jolta vaikutat! Kannustan sua kummassakin tapauksessa!
Haavisto on todellakin sopuisa. Se on hieno asia. En tiedä mitä sellainen puhe oikein on, että pitäisi olla jotenkin ”vahva” presidentti, ja että Haavisto ei muka olisi sellainen. Haavisto vaikuttaa rauhallisella ja aidolla tavalla onnelliselta koko tästä presidenttipelistä. Ehkä hän tietää, että vaikka hän ei tulisi valituksi, hän onnistuisi silti jollakin tavalla. Hän vaikuttaa siltä, että jos hänestä tulisi presidentti, hän osaisi ottaa sen kallisarvoisena lahjana Suomen kansalta.
Sellainen on minusta tärkeää. Että presidentti on sellainen, joka on onnellinen siitä, että hän on presidentti.
Näinä epävarmoina aikoina olisi hyvä, että presidentti osaa vähentää vastakkainasetteluja — varsinkin tarpeettomia sellaisia. Olen itse nähnyt rauhan tuomisen moraalisuuden jo kauan sitten, ja onnistunut välillä tekemään jotain sellaista itsekin, mutta ennen kaikkea nähnyt sen, että se on vaikeaa ja vaatii viisautta.