Kulttuurirelativismi on vain metakulttuuri
Esitän kysymyksen: ”Onko suomalainen kulttuuri parempaa kuin somalialainen — siis suomalaisen kulttuurin mittapuilla arvosteltuna?”
Asia voisi olla näin. Vaikuttaa siltä, että somalialaisessa kulttuurissa veroja pidetään niin ärsyttävinä, että veronkerääjiä ammutaan ohjuksilla, ja tämä voisi selittää, miksi maassa on nyt nälänhätä. Suomessa tällaista pidettäisiin huonona.
Entä onko mielekästä väittää: ”Suomalainen kulttuuri ja somalialainen kulttuuri ovat yleisillä mittapuilla arvioituna yhtä hyviä”?
Mitkä ovat nämä yleiset mittapuut? Ovatko ne ”tosiasioita”? Mutta tosiasiat vaihtelevat kulttuurista toiseen. Näin ollen ”yleiset mittapuut” ovat vain jokin metakulttuuri, joka sisältää kannanottoja suomalaisesta ja somalialaisesta kulttuurista, mutta on itsekin vain eräs yksittäinen kulttuuri. ”Yleisiä mittapuita” kutsutaan todennäköisesti kulttuurirelativismiksi, jos suomalainen ja somalialainen kulttuuri ovat niiden mukaan yhtä hyviä.
Kaikkialla, esimerkiksi Kiinassa, ei tietääkseni ole kulttuurirelativismia. Siksi kulttuurirelativismi itsessään on eräs suomalaisen kulttuurin muoto. Näin ollen väitteessä siitä, että suomalainen kulttuuri ja somalialainen kulttuuri ovat yhtä hyviä yleisillä mittapuilla, ei ole mitään mieltä. Se ei ole totta eikä se ole epätotta, vaan se ei tarkoita mitään, koska ”suomalainen kulttuuri” ja ”yleiset mittapuut” ovat määritelty kehämäisesti, vaikka ”yleisten mittapuiden” tarkoitus on selvästi olla jotain muuta kuin synonyymi ”suomalaiselle kulttuurille”.
Aivan oma asiansa on se, etteivät kaikki suomalaiset kannata ”suomalaista kulttuuria” jos kulttuurirelativismin katsotaan sisältyvän siihen. Mitä jos puhutaan suomalaisesta kulttuurista niin, että se tarkoittaa sellaista kulttuuria, jota suomalaiset ihan oikeasti harjoittavat, eikä sellaista kulttuuria, jota heidän Helsingin Sanomien mukaan pitäisi harjoittaa?
Siinä tapauksessa kaikkien ihmisten pitäisi mielestäni olla itse vapaita päättämään, mitä mieltä he ovat suomalaisesta tai somalialaisesta kulttuurista. Ei heille kukaan voi tulla sanomaan, että on ihan selvä homma, että ne ovat yhtä hyviä ja on tyhmää harkita mitään muuta vaihtoehtoa. Kulttuurien arvottaminen ei ainakaan ole mikään ihmisoikeusrikkomus, koska huonommiksi arvotettuja kulttuurejakin voidaan sietää, ja koska ihmiset arvottavat kulttuureja riippumatta siitä, onko se laillista, kuten he arvottavat mitä tahansa muutakin.
Eikös kulttuurirelativismilla viitata juuri siihen ajattelutapaan, jossa oletetaan arvojen olevan paikallisia. Näin ajateltuna olet selvästi relativisti kirjoittaessasi suomalaisista mittapuista. Kunnon ihmiset taas asettuvat tanakasti kartesiolaiseen Jumalalta vallattuun positioon ja arvioivat maailmaa universaaleilla mittalaittella.
Siis: universalisti operoi niillä ”yleisillä mittapuilla” ja käytännössä poikkeuksetta sanoo, että oma perinteensä on parempi kun muut perinteet. Relativisti taas arvioi maailmaa oman traditionsa näkökulmasta ja toteaa, että muista vinkkeleistä meno näyttää luultavasti erilaiselta.
Ei tarvitse olla kummoinen ruudinkeksijä, että näkee että japanilainen käytettyjä pikkuhousuja myyvä automaatti voi hämmentää ulkomaalaista turisteja, vaikken minä sellaisia automaatteja tuomitsekaan. Kulttuurirelativismi ja moraalinen relativismi ovat kaksi eri asiaa, mutta Hesarin toimittaja ei tätä tiedä. Hesarin toimittajan mielestä ihminen on uusrasisti, jos hän tekee kulttuurien välistä moraalista vertailua ja päätyy tulokseen, etteivät kaikki kulttuurit ole yhtä arvokkaita. Ja uusrasistina oleminenhan nyt on jotain, mitä kukaan ei suostu olemaan, ottaen huomioon että minkäänlainen rasistina olo on suurin piirtein laitonta, eikä mitään ainakaan ole laillista tehdä, jos rasistinen ajattelutapa oli sen motivaattori. Eli kukaan ei voi myöntää olevansa rasisti, joten kukaan järkevä ihminen ei pomppaa pystyyn sanomaan, että ”Minun mielestäni tuo sinun ’uusrasismiksi’ kutsuva aate on oikein järkevä! Olenpa tästä eteenpäin uusrasisti. Ihan vain näin muillekin tiedoksi!” Jos Hesarin toimittajakaan ei enää tiedä kulttuurirelativismin ja moraalisen relativismin välistä eroa, eikä kukaan korjaa häntä, niin tarvitseeko minunkaan?
En ota vakavasti tuota vihjausta, että olisin kartesiolainen. Jos asia on sinulle epäselvä, niin en ole. En ole moraalinen universalisti enkä moraalinen relativisti. Pystytkö kuvittelemaan sellaisen ajatusmaailman?