Haastattelija kysyi minulta kerran, kumpi on sarjakuvassa tärkeämpää, muoto vai sisältö. Vastasin itsevarmasti puhumalla mitä sylki suuhun tuo, mutta kysyms jäi vaivaamaan minua vuosiksi. Se on outo. Muoto ja sisältö eivät ole toistensa kilpailijoita vaan ystäviä. Nehän ovat saman teoksen eri osia, joskin sellaisenakin raja, jossa sisältö loppuu ja muoto alkaa, on epämääräinen. Jos niiden keskinäistä paremmuutta tai tärkeämmyyttä arvioidaan, minulle on täysin epäselvää, millä kriteereillä tämä arvio tulisi muodostaa. Kysymys on siitä vittumainen että jos vastaa siihen, että muoto ja sisältö ovat yhtä tärkeitä, vaikuttaa tylsimykseltä, ja jos valitsee jomman kumman, on ainakin jollakin tavalla väärässä. Ainoa, mitä kysymykselle voi mielekkäästi tehdä haastattelutilanteessa, tuntuisi olevan se että ryhtyy pohtimaan kysymystä metatasolla.

Oliko hyvä, että haastattelija kysyi tuollaisen kysymyksen? Ehkä, koska minä en osannut vastata siihen oikein, eikä toinenkaan haastateltava osannut. Se oli vaikea ja opettavainen kysymys, johon emme olleet valmistautuneita. Se oli hyvä kysymys, mutta ei mitenkään erityisen sopiva tuollaiseen haastatteluun, koska se oli niin vaikea ja siihen piti vastata heti.