Olen kuullut monesta tapauksesta, jossa psykiatrista apua tarvitseva henkilö ei saa lääkäriltä hoitoa. Pahimmassa tapauksessa edes pilleripurkkia ei myönnetä paniikkihäiriöön, vaan annetaan naurettavia ohjeita tyyliin: ”hengitä paperipussiin”. En väitä, etteivätkö lääkärit syyllistyisi hoitovirheisiin, mutta joissakin tapauksissa on vika ollut myös avun hakijassa itsessään, niin raakaa kuin onkin sanoa näin.

Lääkäri haluaa kysymyksiinsä vastauksia. Jos valittaa unettomuutta, ja lääkäri kysyy, mistä unettomuus johtuu, ei missään tapauksessa pidä vastata: ”No emmää tiedä.” Lääkäri joutuu ammattinsa puolesta myös epäilemään potilastaan. Unilääkkeiksi määrättävillä rauhoittavilla on myös päihdekäyttöä, ja lääkäri joutuu olemaan valmis perustelemaan, miksi hän määrää jollekulle lääkettä. Jos apua hakeva ei tiedä, mistä hänen unettomuutensa johtuu, lääkäri ei tiedä, miksi hän määrää tälle lääkettä.

Oikeita vastauksia ovat esimerkiksi: ”Makaan sängyssä ja ajattelen työasioita.” tai ”Iltaisin ei jostakin syystä vain väsytä yhtään! Haluaisin jäädä valvomaan, vaikka pakotan itseni sänkyyn.” Apua hakevalle nämä voivat näyttäytyä turhina tai itsestään selvinä yksityiskohtina, mutta lääkäri tarvitsee niitä. Tilanne on saatava näyttämään lääkärin näkökulmasta siltä, että hän syyllistyy hoitovirheeseen, jos hän ei tee mitään. Psykiatrian tuntemus auttaa tässä paljon. Lääkärin painostamista en silti suosittele.

Olisi toki ihanteellista, ettei tarvitsisi olla mikään Cicero saadakseen apua, mutta näiden rajallisten resurssien aikana psykiatrin kohtaamiseen kannattaa paremman vertauksen puutteessa suhtautua hieman kuin työhaastatteluun. On esiinnyttävä yhteistyöhaluisena kandidaattina jonkin diagnoosin saamiseen. Joistakin mielenterveysongelmista, kuten tilapäisistä mutta apua vaativista unihäiriöistä, ei todennäköisesti ei edes saa diagnoosia, joka saattaisi haitata työuraa.

Totta kai tässä antamiani ohjeita voitaisiin myös väärinkäyttää niin, että niiden avulla henkilö saisi haltuunsa päihdekäyttöön sopivia lääkkeitä, joita hän ei tarvitse. Valitettava tosiasia kuitenkin on, ettei apua aina saa, vaikka sitä tarvitsee, ja vaikkei sitä voida evätä resurssien puuttumisen nojalla. Ongelma on siis terveydenhuoltojärjestelmässä, eikä siinä, että internetissä on tällaisia ohjeita.