jos vain voisin päästä pois
latu kimmelsi valossa liikaa
kaunis ja yksinkertainen
alensi mun keskinkertaisen

vuoret makaavat huippuina taivaan
jonne hullun miehen järjenjuoksu vei
kaukana nähtyään hirvittävän vaivan
muistanut kesän aurinkoa hän ei

niin tylsä ja yksinkertainen
oli malja tää jonka jaoimme yhdessä
jälleen palauduimme kaavoiksi
jolloin vuoret meidät kirosi

en tunne enää mitään
on kuin lentäisin
kaukana ahdas pieni maa
johon kahlittu taistella saa