Mikä on hyvän ja pahan tiedon puun se ”pahuus”, joka saadaan syömällä puun hedelmää? Onko se tietous hyvästä ja pahasta dialektisena dualismina? Onko hyvän ja pahan tiedon puu siis myrkkyhedelmiä kasvava puu?

Vai onko se tieto tieto Yhdestä ja demiurgista? Mikä dualismi Raamatun mukaan puusta omaksutaan?

En saa selvää. Jos se on ensiksi mainittu, niin kirkkoisien muovaama kanoninen Raamattu on kyllä todella huono hengellinen teos.

Sehän on vain joukkojenhallintatyökalu. Ei mikään hengellinen kirja.

Tietous hyvästä ja pahasta kielellisesti konstruoituna dualismina ei ole hengellisyyttä.

***

Windows 7 on ihan kiva käyttis verrattuna XP:hen.

Nyt pyörii järjestelmäosio TrueCryptillä.

Dataan pääsee käsiksi vain syöttämällä avainkoodin vanhalla PS/2-näppiksellä.

Tämän koneen emolevy on niin vanha että se ei initialisoi USB-näppiksiä ennen kuin käyttöjärjestelmä on ladattu.

BIOS:takaan ei voi käyttää ilman PS/2-muinaisnäppäimistöä.

PS-kakkoseni onkin sellainen haalea beige Key Tronic, jossa ei ole edes Windows-näppäimiä.

Vihasin Windows-näppäimiä pitkään, koska näin ne Microsoftin yrityksenä kaapata PC-arkkitehtuuri, mitä ne olivatkin.

En vieläkään ole ihan varma mitä ne tekevät.

Tämä on ensimmäinen kerta kun saan tehot irti 64-bittisistä ytimistäni ja kahdeksasta gigasta RAMmia.

XP ei osannut hyödyntää kumpaakaan.

Taannoinen kommentoija ihmetteli, miksi käyttäydyn yhä kuin vanhempani kontrolloisivat tekemisiäni. Otin jätkälle hirveät pultit täysin syyttä. Hän oli oikeassa, mutta eihän siitä voi puhua. Alkaa kuitenkin tuntua siltä että siitä on pakko puhua. Huomaan vanhempieni vaikutuksen monissa asioissa, mitä teen.

• Siivoaminen, tiskaaminen. Meillä oli aina siistiä, ja koin että siivoaminen on vanhempieni tapa purkaa aggressioita. Siivoaminen ei koskaan ollut kivaa, ja se oli pakollista. Meillä oli tiskikone, jota käytettiin, ja sen jälkeen tiskit kuitenkin pestiin käsin. Tulos: en siivoa enkä tiskaa säännöllisesti.
• Tupakointi. Tulin joskus kylältä kotiin ja haisin tupakalta. Olin yli 20. Sain 13-vuotiaalle sopivan, määräilevän saarnan siitä että tupakointi on vaarallista. Saarna tuntui pohjautuvan siihen ajatukseen, etten ehkä tiedä, että tupakointi aiheuttaa keuhkosyöpää. Tulos: nikotiiniaddiktio, jatkuu yhä mutta yritän olla polttamatta tupakkaa ja käyttää sen sijaan sähkötupakkaa.

Minulla ei ollut kamala lapsuus, mutta nämä ongelmat värittävät elämääni jatkuvasti. Kyllä varmaan voisi tiskata, mutta käyttäydyn toden totta kuin vanhempani kontrolloisivat tekemisiäni, ja siis se että en siivoa on kapinaa vanhempiani vastaan. Kapinoimisen tarve luultavasti johtuu siitä että vanhempani ja eräs perhetuttu käräyttivät minut poliisille ollessani 15 koska olivat saaneet syyn uskoa, että olisin polttanut kannabista. Ymmärsin kyllä että minusta ollaan vain huolissaan, mutta tämä huolissaan oleminen oli kääntynyt vaaralliseksi ja minun piti siis puolustautua vanhempiani vastaan, jotka olivat pettäneet luottamukseni ja ryhtyneet vahingoittamaan minua juridisen prosessin avulla. Tietämättömyys on kyllä selitys, mutta se ei poista sitä että tietämätön henkilö ei saa olla vallassa ja vahingoittaa tietämättömyytensä avulla muita. Koska luottamuksen menetys oli kuitenkin traumaattinen kokemus, se johti kapinointiin, joka on ilmennyt sillä tavalla että kieltäydyn siivoamasta ja tiskaamasta ja tupakoin – vieläkin.

Kovia riitoja on käyty tästä blogista. Syy siihen, miksi kirjoitan mieluummin kulli pillu kulli pillu kuin puhuisin asiaa on se, että olen joutunut niin paljon riitelemään vanhempieni kanssa siitä etten saa puhua heistä. Dilemma on seuraavanlainen. Olen tehnyt persoonallisuudestani julkisen. Tämä blogi on osa persoonallisuuttani. Se on todellinen. Se ei ole teatteriesitys. Se ei ole sellaista Saatanan kyrvän imemistä rahan ja suosion toivossa, mitä suurin osa viihdehuorista tekevät. Se on inhimillinen, koska minä tykkään todellisista asioista enemmän kuin teeskentelystä ja teatterista. Mutta vanhempani ovat introverttejä. He eivät halua minkäänlaista julkista huomiota. Ongelma on siinä että heidän lapsensa haluaa, koska hän (minä) on kyllästynyt teennäisyyteen ja teatteriesityksiin, jotka pilasivat esimerkiksi koulu-urani. Etenkin siinä vaiheessa kun lukiossa tajusin, että koko opetuslaitos on iso teatterinäyttämö.

Olen ollut puun ja kuoren välissä tässä monta vuotta. Paine tekee timantteja, sanotaan. Sainkin sen filosofiakirjani kirjoitettua, joskin siitä tuli raivokas ja kuumeinen. Hyvin merkillinen teos kerta kaikkiaan. Mutta nyt voidaan sitten keskittyä tähän, että mitä on olla ihminen? Minun elämääni määrittävä konflikti on konflikti minun ja yhteiskunnan teennäisyyden välillä. Toinen elämääni määrittävä konflikti on että en saa taistella teennäisyyttä vastaan aitoudella, koska en saa julkisesti kertoa kuka olen. En saa julkisesti kertoa kuka olen, koska vanhempani ovat tehneet minusta sellaisen kuin olen, ja he estävät minua kertomasta kuka olen, koska he ovat introverttejä. Tai ehkä jotain pahaa kuten pelkureita, mutta toivottavasti ei. He eivät halua, että kukaan tietää, mitä he ovat tehneet, vaikkei heidän teoissaan olekaan mitään salailtavaa. He vain haluavat olla yksin tai eristyksissä, tai ehkä he kokevat että minä väärintulkitsen heidän tekojaan. Mutta väärintulkinta on jotain, mitä vain nuoret lapset voivat tehdä. Aikuiset eivät tässä suhteessa voi enää tulkita asioita väärin sellaisella tavalla, että heidän vanhempiensa pitäisi kontrolloida heidän tulkintojaan. Joka tapauksessa vanhempani eivät halua, että he itse ilmenevät minun teoissani ja ajatuksissani. Se on heille joku yksityisyysasia.

Ja ilmeisesti jotkut vitun tuttavat ovat joskus soittaneet äidilleni ja kommentoineet blogikirjoituksiani sellaiseen sävyyn että äidille tuli siitä paha olo. Sanoin äidille että ne tuttavat saavat soittaa suoraan minulle. Sanon sen nyt myös niille tuttaville. Jättäkää jumalauta äitini rauhaan ja soittakaa minulle jos on jotain nokan koputtamista. Olette aiheuttaneet minulle kärsimystä sellaisissa mitoissa, että olen valmis kohtaamaan teidät ja katsomaan, keitä te luulette olevanne ja mikä teidän missionne täällä maailmassa on.

Vedän täällä blogissa tätä kulli pillu linjaa juuri sen takia että vanhempani ovat estäneet minua puhumasta oikeista asioista. Siksi se kommentoija oli oikeassa kun sanoi että vanhempani kontrolloivat tekemisiäni.

Tätä blogia lukee satoja ihmisiä päivässä, ainakin parhaimmillaan. En todellakaan halua saastuttaa tätä millään näyttelemisellä tai tyhjän puhumisella, ja silti minut on pakotettu tekemään niin. Koen olevani erittäin hyvä ihminen ja ymmärrän vanhempieni tehneen minusta sellaisen ja että voisin olla kiitollinen. Ja olenkin. Mutta velkani kahta ihmistä – vanhempiani – kohtaan ei automaattisesti ole suurempi kuin velkani satoja ihmisiä kohtaan. Se ei ole suurempi kuin velkani yleisöäni kohtaan taiteilijana. Taiteilijana ja ajattelijana kaikki, mitä voin saada aikaiseksi, on riippuvaista yleisöstäni. En voi uhrata elämääni tyydyttääkseni vanhempiani tai joitain tuttavia, jotka soittavat epämiellyttäviä puheluita äidilleni. Vanhempani ovat introverttejä ja kukaan ei saa ottaa heihin mitään yhteyttä sen takia, mitä minä teen. On alhaista, halpaimaista, saastaisen ihmiskuonan toimintaa kääntää heidän introverttiytensä heitä vastaan ja siten vihjata, että introvertin olisi muka kiellettyä saada lapsi, joka ei ole introvertti. Ja joka haluaa olla läsnä kokonaisvaltaisesti. Todellisesti.

Vanhemmilleni sanon, että jos haluatte estää sen mitä olen nyt tekemässä, teidän pitää tappaa minut. Tai siis, tein sen jo. Kai. En tiedä mitä teen tulevaisuudessa. Mutta homman nimi on sellainen, että minä alan itsekin kyllästyä siihen etten pysty tiskaamaan tai siivoamaan. Että teidän tekonne vaikuttavat siihen, miten voin elää elämääni. Olen valinnut sen että käsittelen persoonallisuuttani tässä blogissa. Psykoterapia on kaupallista huoraamista enkä ymmärrä sitä. Lääkkeet eivät saa minua tiskaamaan. Se homma on minun päässäni. Minä haluan oppia tiskaamaan ja lopettaa tupakoimisen, enkä voi tehdä niin, koska ne valinnat johtuvat teistä, mutta te olette estäneet minua käsittelemästä niitä valintoja. Ainoa tapa, millä suostun käsittelemään tiskaamiseen ja siivoamiseen liittyviä ongelmiani on blogini, koska – katsokaa nyt vittu – minä olen eläkeläinen. Joudun koko ajan kamppailemaan sen kysymyksen kanssa, tuotanko yhtään mitään. Tämä on toki saanut minut tuottamaan erittäin paljon. Mutta on silti muodostettavissa argumentti – tai oikeammin, on olemassa yleinen diskurssin muoto – jonka mukaan minä en tee elämälläni tarpeeksi tai en tuota tarpeeksi tai jotain. Ja minä olen sentään taiteilija, eli odotettavissa olevat tuotokseni ovat jossakin keskeisessä mielessä julkisia.

Minä en usko siihen että taideteos on objekti, joka syntyy kontekstia vailla. Konteksti on taiteilija, joka on tehnyt teoksen. Taiteilijan elämän on itsensä oltava taidetta. Ja koska olen tällainen ihminen, kieltäydyn opettelemasta siivoamaan ja tiskaamaan ja kieltäydyn lopettamasta tupakointia, jos en saa tehdä siitä taideteosta. Mutta en voi tehdä siitä taideteosta niin että kukaan ei pääse sitä lukemaan. Minun taiteeni ei ole kuollut objekti. Se elää ja hengittää siitä että joku käy sitä katsomassa ja ajattelee sitä. Minun taiteeni ei ole uloste, jonka ulostan pois mielestäni ja hautaan maan sisään, jotta kukaan ei sitä näkisi. Koska haluan oppia siivoamaan ja tiskaamaan – koska haluan oppia olemaan kapinoimatta vanhempiani vastaan – minun on tehtävä siitä sellainen taideteos, jota muut pääsevät näkemään. Ei ole reilua että muiden ihmisten pitää kärsiä epäsiisteydestäni tai siitä että saan 50-vuotiaana keuhkosyövän ja kuolen ennenaikaisesti.

Löysin netistä tällaisen. Hieman samoja juttuja, joista itse bloggasin vuosia sitten vailla käytännön kokemusta asiasta. Liittyy ongelmaan siitä että seksuaalisen hyväksikäytön uhri kokee nautintoa, vaikka ei halua hyväksikäyttöä. Tämä kirjoittaja pitää uhrin kannalta nautinnollista hyväksikäyttöä ensinnäkin mahdollisena ja toiseksi pahempana kuin hyväksikäyttöä, josta uhri välittömästi kärsii. Hän rinnastaa sellaisen hyväksikäytön jälkivaikutukset päihdeaddiktioon.

Suppose someone who hates being tickled is pinned down and mercilessly tickled over and over against her will. No matter how much she detested the ordeal, she would involuntarily laugh. It would be gross ignorance about the normal human reaction to tickling to presume that her uncontrollable laughter indicates that deep down she wanted it. Likewise, when one’s body involuntarily sends pleasure signals to the brain in response to sexual molestation, it says nothing about one’s morality or attitude towards the offense.

Ajattelin jakaa tekstin Katariina Katlan kanssa ja kysyä, mitä mieltä hän on siitä. En ole vielä sitä tehnyt, kun ajatuskoneet lähti käyntiin. Vaikka Katariina olisikin mielekästä keskusteluseuraa.

Tämä on filosofisesti jotenkin kiehtova asia. Ovatko moraali ja asenteet dialektiikkaa, joiden tulee yliajaa koettu nautintoimpulssi? Ikävä kyllä kirjoittajan metafyysinen näkemys vaikuttaisi olevan siinä mielessä rationalistinen ja dogmaattinen, että dialektiset moraalikäsitykset yliajavat koetun nautinnon automaattisesti ja ilman poikkeuksia. Kontrolloitu BDSM ei siis ole tarjolla ratkaisuksi. Mutta päihteetkään eivät ole absoluuttinen paha, vaikka päihdeaddiktio on yleisesti ottaen ongelma.

”Ongelma” tässä on se että dialektiset moraalikäsitykset voivat sisältää ihan mitä vaan, ja kuka vastaa niiden sopivuudesta? Kuka vastaa siitä, että ne resonoivat todellisuuden kanssa? Itsekin halusin olla jonkin sortin tutkija joskus ja elää hiljaista ja rauhallista keskiluokkaista elämää. Tajusin sitten että dialektiikkani on tyhjää ja minun on mentävä myös sen ehdoilla, mitä tunnen. Miksi tämä kirjoittaja pyhittää dialektisen moraalin?

Totta kai kirjoittaja olisi voinut kirjoittaa aiheestaan paljon enemmän, käyden läpi tarkemmin moraalisuuden fraktaalin yksityiskohtia. Mutta tässä laajuudessa, jossa hän kirjoitti, olisi se kuitenkin ollut vaikeaa.

Siitä ei paljoa puhuta että dialektinen moraali (eksoteeriset kulttuurikohtaiset arvot) voisi olla suurempi ongelma kuin itse hyväksikäyttö. On kuitenkin itsestään selvää että sellainen mahdollisuus on olemassa. Sitä ei vain voi tutkia, koska sellaisen asian tutkiminen ei ole länsimaisessa kulttuurissamme sopivaa käytöstä. Tämän asian suhteen tietoa ei ole sopivaa haluta.

Kiinnostavaa onkin se, että kulttuurissamme on myös sopimatonta olla haluamatta tietoa.

Kukaan ei halua ajatuspoliisia.

Mutta tietokoneet ovat muuttaneet todellisuutta. Tietokoneet ovat hämärtäneet rajaa aineellisen omaisuuden ja henkisen omaisuuden välillä. Ne lupaavat mahdollisuutta sille että ihmiskunnasta kehittyy yksi suuri aivo.

Jos poliisi seuraa tietoliikennettä, meillä on jo ajatuspoliisi.

Perkeleen vittu kun on viime aikoina ottanut päähän. Mulla on tässä keskeneräisiä projekteja, joista en viitsi liiemmin puhua, mutta jotka syö ihan saatanasti aikaa. Ja nyt tulee KELAlta joku ilmoitus, että asumistukeni on katkaistu, koska en ole toimittanut jotain liitteitä jotka käsittääkseni toimitin. Siellä Kelan toimistossa on se valkoinen postilaatikko, ja muistelen että ennenkin on käynyt niin että mikään, mitä siihen postilaatikkoon laittaa, ei päädy mihinkään. Ei siinä kuitenkaan mielestäni lue mitään että ”asiakaspalaute” vaan sinne ihan pitäisi voida laittaa hakemusten käsittelyyn liittyviä tietoja. Tai kirjeelläkö mä ne sinne Kelaan lähetin? Ja sitten saan jonkun vitun mielipidekyselyn että mistä liikamaksu mielestänne johtui. No siitä että te ilmeisesti heititte roskiin ne vitun liitteet, jotka toimitin!

Nyt pitää huomenna mennä kelan luukulle selittämään jotain jonka olen jo hoitanut. Ihan kun ei olis muuta vitun tekemistä!

Tää menee nyt ilmeisesti takaisinperintään ja katsotaan vaan niin tulee joku takaisinperintämaksu 3500 € ja sit saan perityt tuet takaisin ja tukien maksu jatkuu normaalisti

haistakaa nyt jo vittu

täällä olisi oikeasti jotain muuta tekemistä kun runkata jotain vitun paperinpaloja ympäriinsä

kuten?

no kuten vittu se saatanan akrobatia että pitää ehtiä hankkia B-lausunto ennen kuin kaikki lääkärit menevät kesälomalle saatana! B-lausunto ei saa olla yli kolme kuukautta vanha, lääkärien kesälomat on vaihtelevasti 2 kuukautta ja ajan saamisessa menee 1 kuukausi. Arvaa vaan ehtiikö joka vuosi hankkimaan? Eläkkeen maksu keskeytyy kun noita vitun ehtoja ei voi julkisella puolella täyttää.

Millä eettisellä oikeudella 5-vuotiaiden ei ole pakko käydä töissä?? He osaavat jo kävellä ja ruoka maksaa PERKELE! Mikä se semmonen ”lapsuus” on että ei muka vois tehdä töitä? Jos semmonen on, niin mitä jos on lapsia, jotka eivät kasva aikuisiksi vaikka ikää tulee kuinka? Mitä jos täällä seikkailee semmoisia tyyppejä?

Luovuuden tutkijat ovat jo kauan olleet sitä mieltä että kaikki lapset ovat luovia, ja että luovuudesta opitaan pois aikuistumisen myötä. Tätä pidetään pahana. Pitäisi säilyä luovana. Mutta – pitäisi säilyä lapsena! Mitä jos täällä Suomessa on tuhansia aikuisia lapsia? Koska heillä on luovuus tallella, he myllyttävät koko maailmaa!

Mutta mitä se on että semmoisten pitää tehdä töitä, jos he ovat lapsia? Heistä tulee pitää huolta, koska he ovat Buddhia! Semmoset voi mennä töihin jotka menee töihin.

Viitaten James Hirvisaaren bloggaukseen.

Joo, saa olla tuota mieltä, ja fatalismista poispääsy on hieno homma. Itse vaan en voi luottaa kristinuskoon fatalismista poispääsyn tienä ottaen huomioon, mitä he tekivät gnostilaisille ja kataareille – tappoivat itseään paremmat kristityt kateuden vuoksi. Tai siltä se ainakin vaikuttaa. Kataarit eivät olleet sotaisia, ja kun Vatikaani lähetti tyypin heitä käännyttämään, tämä palasi takaisin kertoen että kataarit ne vasta kristittyjä olivatkin. Siitä paavi Innocentius III sitten keksi tuhota heidät.

Miksi pitäisi kuulua johonkin liikkeeseen? Sen, että jotkut vapautuvat fatalismista ilman kodifioituja opinkappaleita, ei pitäisi olla liikkeeseen tai ryhmittymiin kuulujilta pois. Ei asia oikeasti ole niin että hengellinen pelastus on joku brändijuttu. Että jos et pidä Doc Martens -maihareita niin ei ole tosissasi.

Miksi toisen ihmisen hengellistä pelastusta ja fatalismista vapautumista pitää arvioida vain omien kokemusten pohjalta? Miksei toisen ihmisen vapautumista voi vastaanottaa? Sellaisena kuin se on? Heteroseksuaalisen kulttuurin sukupuuttoon kuoleminen on uhka, jonka olemassaoloon en usko, joten mikä tässä on niin pelottavaa että muiden kokemuksia on alettava julistaa vääriksi?

Saahan sitä julistaa, mutta julistukset ovat puhetta. Ja jos puhe yksinkertaisesti loppuu siinä vaiheessa kun joku kysyy: ”Miksi olet tuota mieltä?”, niin ei siitä saa julistusta aikaiseksi. Julistuksen pitää elää ja haltioittaa kuulijansa. Julistus on ihan eri asia kuin mantra.

Mä en löydä tämän homojen oikeuksien rajoittamisen takaa sitä julistusta. Onhan siinä tuo jumalainen parisieluvirtaaminen, mutta en mä nyt edes tiedä haluaako hirveän moni homo olla homo. Homouden voi ihan hyvin tulkita vaikka vammaksi, jos haluaa. Mutta jos sulla on kaveri joka on homo ja huutelet tuota tulkintaa ympäriinsä, niin sulla ei jatkossa välttämättä ole kaveria, joka on homo. Ja se on ihan sama onko homoseksuaalisuus ”oikeasti” vamma vai ei. Pointti on että se potentiaalinen kaverisi, joka on homo, ei vaan jaksa ajatella itseään vammaisena koko ajan. Tuskin James itsekään jaksaisi ajatella itseään vammaisena…

Uskon, että yhteiskuntaamme on pesiytynyt pahoja voimia! Ne ovat olentoja, jotka piilottelevat huonouttaan. Näiden olentojen takia tarvitset poliisin vahtimaan turvallisuuttasi, lukon oveesi ja CV:n vakuuttaaksesi työnantajan. Nuo samat mädättäjät hallitsivat Vatikaanissa Innocentius III:n aikaan ja määräsivät Ranskan kataarit tuhottaviksi, koska olivat kateellisia siitä että he olivat kovempia, todempia ja rakastavampia kristittyjä kuin vatikaanimädättäjät… nämä pahat voimat tappoivat kasapäin, tuhatpäin, gnostilaista oikeauskoisempaa kansaa. Gnostilaisten heikkous oli se että he pelasivat reilumpaa peliä ja olivat kiinnostuneempia abstrakteista asioista (sivistyksestä) kuin Rex Mundin palvojat. Mutta Jeesus eli ja juutalaiset tappoivat hänet, tai näin legenda sanoo. Sitten, epokin lopulla, tuli Hitler ja tappoi miljoonia juutalaisia. Milloin gnostilaiset antavat takaisin sen, mikä heihin on laitettu? Miksi he ovat niin rauhaarakastavia? Pitääkö gnostilainen reservi ladata täyteen voimaa vuosisatojen ja vuosituhansien ajan? Laukeaako se vasta kun se on täynnä? Sen laukeaminen on jo alkanut, mutta se etenee rauhanomaisesti… täällä on kyllä mädättäjiä mutta heidät on suurelta osin jo orjuutettu… oikeastaan he varmaan valitsivat tuon orjuuden vapaaehtoisesti jos asiaa tarkastelee teknisemmältä kantilta. Niin joo, eli täällä on hyvin jutut? No jaa. No juu. Ehkä en vaadi sittenkään mitään.

Viitaten presidentti Sauli Niinistön uuden vuoden puheeseen. Kuvitellaanpa mies, joka on kovin hyvä nussimaan, eikä mitään nyt ainakaan tarkoituksella nussi varattuja. Paneminen on todistetusti terveellistä! Siitä voi tulla kovin hyvä mieli, ja kuntokin kohoaa. Kun nuori mies nussii, se on kuin laittaisi rahaa pankkiin!

Ja ne ”lutka” naiset ovat monen yksinäisen nuoren miehen hyvinvoinnin kannalta paljon tärkeämpiä kuin jotkut mielenterveys öhö öhö palvelut. Sanottiin heitä miksi tahansa niin kyllä paneminen piristää.

En toki semmoista kannata että joku yksi ihminen ammatikseen nussisi hirveästi. Siis voi niinkin tehdä, ei siinä mitään vikaa ole, mutta monesti riittää että nussii vain muutaman vuoden hirveästi ja sitten vakiintuu. Niin tauditkin leviävät vähemmän. Mutta pointtini on, että jos joku nussii kovasti ja on siinä hyvä, niin hän tekee työtä josta hänelle aivan hyvin ainakin moraalisista syistä voisi maksaa palkkaa, vaikkei maksetakaan! Niin mullin mallin meidän yhteiskunnassa asiat on, ettei hyvin tehdystä työstä aina makseta…

P.S. Naisetkin saattaa nussia just tolleen! Ei ne oo mitään jotka vaan antaa pillua! Joo kyl nekin tykkää nussia!

No mutta tota mailam toimi silä tavala että Kokoomus sanelee kaiken ja ei ees USAsta tule käytännöt vaan kokoomus ja jos Ymärät miten kokomus toimii niin sitten olet woitaja ja älä muuta mitään kosket voi muutta mitään mutta sun on oltava Yxilö

ÖMMÖN MÖMMÖN

HUOM TÄMÄ ON TYPERÄ JUTU